Meistš

Kasvatan englanninspringerspanieleita erittäin pienimuotoisesti kotonani. Olemme enemmänkin perhe kuin kenneli. :)

Koirat ovat minulle eniten perheenjäseniä ja harrastuskavereita. Jalostusmateriaalia ne ovat vasta viime kädessä. Tärkeintä minulle on se että ne ovat onnellisia, ja miten ne onnellisina elämääni sulostuttavat, ei niinkään se kuinka hyvin ne menestyvät näyttelyissä. Monet kasvattajat ottavat pentuja ja väittävät niitä rakkaiksi perheenjäseniksi, kunnes koiralla sitten todetaan esim. niin vähäpätöinen asia kuin liian pieni koko. Sitten saakin se ns. "rakas perheenjäsen" muuttaa johonkin muualle. Minulle pentu tulee jäädäkseen, osoittautuu se sitten millaiseksi koiraksi tahansa.

Asun koirieni Emman ja Ukon kanssa Vaasassa kaupungin laidalla, erittäin kodikkaalla alueella. Paljon olen nykyään koirissa kiinni kun Emma sairastaa sokeritautia. Hyvällä ja tunnollisella hoidolla se on vieläkin ihan hyvässä kunnossa, vaikka näkö alkaa olla aika huono. Emma on älyttömän viisas koira. Sen olemus huokuu lämpöä, elämänviisautta, elämänkokemusta, älykkyyttä ja sydämellisyyttä. Emman lisäksi meidän huushollissa ison tilan vie Emman esikoinen Ukko, valtava persoona joka on kiertänyt mamman ihan totaalisesti pikkuvarpaansa ympärille. Ukolla on meidän lauman nuorimpana pari aivan erityistä tehtävää: se varoittaa kun reviirille tulee vierasta porukkaa (eli haukkuu kun rappukäytävässä on muita kuin tuttuja), ja sen lisäksi se kerää lauman yöpuulle sänkyyn. Ukko on myös Emmalle suuri tuki ja turva nyt kun sen omat aistit eivät le enää terävät. Emmasta ja Ukosta voi lukea lisää niiden omilta sivuilta. Vanhempieni luona asuu meidän ruutitäti, 13-vuotias monirotuinen Ida. Aikanaan kun muutin kotoa opiskelemaan huomasin äkkiä ettei Ida viihtynyt. Se sai siis jäädä vanhempieni hoiviin asustelemaan jotta saisi nauttia elämästä. Ja iästä päätellen se onkin voinut hyvin.

Sijoituksessa on Emman toisen pentueen ensimmäisenä maailmaan putkahtanut Tootsie. Se on mieletön harrastuskoira, luonteeltaan mainio, perusterveydeltään erinomainen ja sitäpaitsi kuvankaunis. Sijoituksessa oli myös Tootsien pentuesisko Etta, joka kuitenkin siirtyi neljä vuotta täytettyään sijoitusemäntänsä ihan omaksi.

Koirien kanssa harrastan kaikkea mahdollista hauskaa. Mökkiretket ja metsälenkit ovat koirien suosikkeja ja niin siis minunkin. Springeri ei ole mikään näyttelypuudeli vaan reilu käyttö- ja työkoira, joten sillä pitää olla ohjelmaa. Koirat ovat erittäin onnellisia kun saavat olla hyödyksi, sen huomasi Emmasta kun äidin kissa oli saanut maastoon pennut ja Emma pistettiin jäljittämään niitä. Minä tyhmä keskeytin Emman etsimisen kun kissejä ei löytynyt sieltä missä niiden luulin olevan, mutta pari päivää sen jälkeen kissinpentu oli nähty juuri siellä mihin Emma oli menossa... Verijälki on erittäin arvostettu työtehtävä, koirat pitävät siitä että saavat oikein kunnolla keskittyä ja tehdä töitä. Tärkeä asiahan tuo on osata jos vaikka joskus tulisi tositilanne etee ja pitää jäljittää haavoittunutta eläintä. Agilitya harrastin Ukon kanssa kunnes minulta meni möllikisoissa polvi. Vuorotyö myös hankaloitti treenaamista kovin. Hienosti Ukko pärjää agilityssa kun on kumipallo ja raketti samassa koirassa. Emman kanssa myös aikaisemmin harrastin agilitya, ja silloinen koulutusohjaajamme arveli että Emmasta tulee vielä jotain! En kuitenkaan kilpaillut Emman kanssa koskaan muuta kuin möllikisoissa. Mutta hauskaa meillä oli