Kuulumiset~News 2010

Kuulumiset 2008 ~ Kuulmiset 2009

6.12.2010 Hyvää itsenäisyyspäivää! Me vietimme sitä Tampereella näyttelyssä. Päämääränähän oli tänä vuonna kaksi valiota, joten viimeinen rutistus piti tehdä. Ukon olin ilmoittanut, mutta koska Tootsiella alkoi viikkoa ennen näyttelyä juoksu, päätin jättää Ukon Ann-Helenen hellään huomaan kun sen esiintymisestä ei kuitenkaan tulisi mitään. Ulla osallistui viimeistä kertaa junioriluokkaan, ja ilokseni sain huomata että tyttö on taas kehittynyt ja liikkuminen sujui paremmin kuin koskaan. Ullan askel oli pitkä, häntä oli hyvin käytössä ja esiintyminen iloista ja itsevarmaa. Tuomari sanoi että enää harvemmin näkee englanninspringereillä tällaista pitkää askelta. Laatumainintana ERI mutta Ulla ei sijoittunut. Ullassa oli kuulemma turhan paljon mustaa. ;) Tootsie esiintyi myös aivan että oksat pois. Taisi taas maistua kehässä pyörähtäminen ja liikkuminen oli sen mukaista. Ikävä kyllä Tootsie on juuri aloittanut raakaruokinnan ja painoa on lähtenyt vähän turhan kanssa, joten Tootsie oli turhan hoikka nyt. Ruutirouva kuitenkin sai laatumaininnan ERI ja sijoittui luokassaan kolmanneksi, ja lähti sen jälkeen kotiin lihotuskuurille. :)

25.11.2010 Meidän pikku auringonsäteemme ja ilopillerimme Hjördis täytti vuoden. Hjördis kasvattelee paraikaa kotona turkkiaan nyppimisen jäljiltä ja ensi vuonna suunnataan jälleen näyttelyyn. :)

18.11.2010 British motorcycles-pentue eli Tootsie, Etta, Oscar, Eddie ja Rico täyttivät kuusi vuotta. Hurraa!

23.10.2010 Hjördis teki virallisen näyttelydebyyttinsä. Tiesimme kyllä että Hjördiksen karva ei ole enää parhaassa mahdollisessa näyttelykunnossa, vaan liian pitkää. Sen lisäksi tyttö ei jaksanut pitää häntäänsä pystyssä, joten tuomarin mielestä Hjördis näytti vähän pitkäselkäiseltä kun häntä roikkui. Mutta kaikki muu tytössä sai kehuja, pöydällä ollessa ja liikuttelun päätteeksi Hjördis oli menossa tuomarisetän syliin ja sekös meidän rentoa norjalaista tuomarisetää Per Kristian Andersenia huvitti :) Tuomari kehui harjoitusarvostelijalle että Hjördiksen kaunis pää aivan huutaa norfolkkia, ja niinhän se tekee. Hjördis myös liikkui aivan mahtavasti, en nähnyt ainoallakaan muista norfolkeista samaa tehokkuutta ja näyttävyyttä kuin Hjördiksen liikkeissä on. Saatiin vallan himmata ettei edellä juokseva jäisi alle :) Pakko on kehua myös tuota Hjördiksen häntää. Monella oli häntä ihan selässä kiinni, ja rotumääritelmähän sanoo että liikaa ei saa kaartua selän päälle. Hjördiksen häntä on liikkeessä hienosti pystyssä. Tulos oli Hjördikselle EH/2. Nyt lähtee tytöltä piakkoin turkki ja odotellaan uuden hienon karvan kasvamista ja tytön kehittymustä ja yritetään sitten uudelleen.

14.10.2010 sain ikävän tiedon, että Sachin ja Emman tytär W. Matchless "Selma" on hävinnyt taistelunsa vakavaa munuaisten vajaatoimintaa vastaan. Selma nukutettiin ikiuneen vain viisivuotiaana. Suuri ikävä jäi ainakin Selman rakastavalle isille Markukselle, joka sanoi että Selma oli paras koira mitä heillä on ikinä ollut. Myös minulla on suuri suru siitä että lapselapsen taival täällä maan päällä oli noin lyhyt. Vila i frid, Selma.

Jag vaknade om natten med en ängel vid min bädd
Hon log så tyst och stilla och inte blev jag rädd
Hon torkade min våta kind och gav mig sin hand
Så gick vi ut i mörkret tillsammans, hand i hand

10.10.2010 kotiuduimme meidän ekalta omalta treenileiriltämme! Oli hauska viikonloppu springerimäisten aktviteettien parissa. Lue lisää ja katso kuvat täältä!

21.9.2010 Juoksut on juostu tältä erää ja Ulla tuli viimein takaisin kotiin. Juoksuaikansa Ulla on viettänyt osittain kotona, osittain Ann-Helenen ja tyttöjen luona Petolahdessa ja osittain mummun, muffan ja Hjördiksen luona landella. Jopa vanhempani kehuivat että Ullasta ei ole mitään vaivaa. Niin no, paitsi että yksi aamu kun isä tuli suihkusta niin Ulla oli varastanut hänen paikkansa sängystä. :) Sellaisia kehuja springerini harvemmin saavat äidiltäni... Kuitenkin useimmiten ollaan äänekkäitä, rasavillejä ja isot jalat likaisena, mikä taas ehkä pätee 7-v Ukko-poikaan paremmin... :) Ihanaa kuitenkin että prinsessa on nyt taas kotona ja lauma on koossa.

18.9.2010 kuskasin Willen ja Antonian nuorten


 koirien katselmukseen. Myös Ines osallistui. Tarkoituksena oli täällä että metsästyskoetuomarit arvioivat koiran synnynnäisiä käyttötaipumuksia. Willellä tökki hakeminen. Muuten maastossa reipas poika ei uskaltautunut erkanemaan emännästään kun perässä käveli iso, vieras mies joka haisi fasaanille ja kantoi haulikkoa. :) Poika kuitenkin rehasi melko kaljua ja kulahtanutta fasaania milloin pyrstösulista ja milloin kaulasta, ja kävi halukkaasti uiden hakemassa riistapukin vedestä. Willen tarttee oppia maastossa rohkeutta ja itsenäisyyttä, tottelevaisuus kyllä on parvaljakolla hanskassa. Eiköhän tämä riistan hajujen maailma Willellekin aukea kun ikää ja henkistä kypsyyttä alkaa tulla. Ines oli sitten velipoikansa vastakohta. Se haki aivan liian kaukaa ensin, mutta kun oli päästellyt pahimmat höyryt niin rauhoittui hakemaan sopivalle etäisyydelle. Myös Ines taisi fasaania vähän perästä nyppiä. Ines ei kuitenkaan uinut, koska se sai läträämisestä jo heti alkukesästä korvatulehduksen. Läträäminen sitten kiellettiin Inekseltä ja uimisen opettelu jäi siihen. Ensi kesänä sitten uusi yritys, jos Ulla hoksasi uimisen hienouden niin miksei Ineskin. Kovasti harmitti Ullan juoksut, koska luulen että Ulla olisi tehnyt ihan mukiinmenevän suorituksen.

Tänä päivänä tuli myös kuluneeksi vuosi siitä, kun saattelin rakkaampaa rakkaamman Emman sateenkaarisillalle. Sen päivän ja hetken muisteleminen on vieläkin tuskallista ja surullista. Ei ole mennyt päivääkään ettei Emma olisi ollut tervetullut takaisin. Mutta täytyy vain odottaa sitä päivää kun olemme taas yhdessä. Onneksi kuitenkin mieleen tulee vain kultaisia ja kauniita muistoja meidän yhteisestä taipaleestamme täällä maan päällä. 

10.9.2010 Hjördiksen sivulle uusi kuva upeaturkkisesta neidistä.

3.9.2010 Komea Wille Wallaton palasi viimein kotiin kesälaitumelta Ahvenanmaalta! Tänään Wille kävi trimmauksessa ja tietysti otin pojasta uudet kuvat. Wille meni sekaisin onnesta kun sai kantaa eilen ammuttua telkkää, ja kantoikin pehmeällä suulla. :) Wille ja Ulla myös telmivät hetken aikaa, olivat iloisia kun saivat taas nauttia toistensa seurasta. Wille on upea koira. Se on vielä aivan kesken, mutta siitä tulee kyllä ajan kanssa erittäin näyttävä englanninspringeriuros. Katso uudet kuvat Willen sivulta, jonne pääset Koirat-osion kautta!

24.8.2010 päivitetty Ukon ja Tootsien sivuille uudet kuvat.

21.8.2010 kävimme ryhmänäyttelyssä

Ukko
Ukko
Teuvalla. Näillä näkymin se oli viimeinen näyttelymme tälle vuodelle. Tuomarina oli Raija Tammelin. Ukko oli ainut uros joka sai laatumaininnan ERI ja siten oli myös paras uros ja sai kolmannen sertinsä! Ukosta siis tuli viimein Suomen muotovalio ja Ukko oli lopulta VSP! Tuomarin kommentti Ukosta oli että "Tämä on aito springeri. Siinä ei ole mitään liioiteltua ja se näyttää työtä tekevältä koiralta." Hyvä maku tuomarilla ;) 

Ullalla meni hienosti ja se sai odotusteni

Ulla
Ulla
mukaan laatumaininnan EH. Ullahan on vielä kesken kehityksen joten EH on sille ihan hyvä ja oikea laatupalkinto. Aurinkoinen Ulla oli myös hienosti luokkansa ykkönen.

Tootsie oli sitten käyttöluokan voittaja laatumaininnalla ERI. ERI:n saaneita narttuja oli kaksi, ja parhaan nartun sijan mennessä valionartulle Tootsie oli PN-kisan kakkonen saaden toisen sertinsä! Hieno päivä siis oli

Tootsie
Tootsie
kaikenkaikkiaan, mettänrotkottajakennelini sai ensimmäisen valionsa, ja kohta saadaan varmaan toinenkin :) Suuret kiitokset menevät Spring Ace's kenneliin valokuvista ja avusta, sekä hyvästä seurasta. Kuvien (c) siis Cicci Lundberg ja Ann-Helene Ståhl. Lisää kuvia täältä.

Ines on ollut mukana sorsassa tänään. Saalista ei saatu mutta Ines kuulemma haki hienosti kaislikossa eikä pelännyt laukauksia. Matildakin on ollut jo sorsassa. Aitoja englanninspringereitä siis!

5.7.2010 vietimme taas touhukkaan päivän

Hjördis tekee heinissä nakertajatarkastusta.
Hjördis tekee heinissä nakertajatarkastusta.
 äidin ja Hjördiksen kanssa. Äiti oli toipumassa mahataudista mutta sehän ei haitannut Hjördiksen menoa :) Käytiin ensin uimassa soramontulla koska päivä oli lämmin. Hjördis lotrasi innokkaasti ja teki pari uimapyrähdystäkin. Ukko ja Ulla tietysti myös uivat, ja Ulla sai rannalla hepulikohtauksia jonkun puukepin takia, se sinkoili sinne tänne hullu ilme naamalla ja ketarat kaikkiin ilmansuuntiin. Hauskaa oli. Uimakeikan jälkeen Hjördis lepäsi pari tuntia sisällä sohvalla nukkuen. Tein sille sillä välin verijäljen metsään, tällä kertaa ihan vähän pidemmän kuin viimeksi. Äiti oli kaverina tekemässä jäkeä, ja merkitsi sen pyykkipojin. Hjördis meni jälkensä innokkaasti ja puhtaasti. Se merkkasi makauksen ja teki jopa jokusen tarkastuslenkin. Kaniini löytyi jäljen päästä. Hjördiksen jälkeen ajattelin kokeilla samalla jäljellä mitä Ulla siitä sanoo. Ajattelin että ehkä se menisi sen kun siellä on Hjördiskin mennyt. Ulla kuitenkin jäljesti jännittyneenä kaksi metriä ja tuli sitten äkkiä pois. Ajattelin että en sitten jankuta sen enempää, tuon asian pitää antaa olla nyt kunnes Ulla on niin aikuinen ettei luule haavoittuneen zombiepupun hyökkäävän kiven takaa kimppuun. :) Katsotaan sitten ensi kesänä mitä Ulla tykkää. Meninpä sitten saman jäljen vielä Ukon kanssa ihan huvin vuoksi. Päivän päätteeksi mentiin sitten laittamaan iltatallia ja Hjördis rupesi siihen oikeaan hommaansa. Se penkoi heiniä, puruvarastoa ja ruokahuonetta siinä toivossa että löytäisi jotain mistä joko saisi kaverin, tai jonka saisi heilauttaa hengiltä. Hiiriä tai rottia ei kuitenkaan löytynyt, hyvä niin. Mutta Hjördis on kyllä ihan aito rottakoira, ei mikään pelkkä koriste-esine näyttelyitä varten! Sehän siinä on mukavaa. Äiti sai ihanaluonteisen ja terveen koiran, joka on puhtaasti käyttökoira ja myös kaunis!

1.8.2010 äiti ja minä lähdimme kiikuttamaan Hjördistä norwichin- ja norfolkinterriereiden pääerikoisnäyttelyyn Lohjalle. Nappisilmäterriereiden erkkari osoittautuikin hyvin miellyttäväksi kokemukseksi. Tunnelma oli lämmin ja kotoisa. Pääsimme viime tingassa perille ja ensimmäisenä olikin narttujen pentuluokka. Siihen osallistui neljä narttupentua, jotka sattuivat olemaan Hjördis ja sen pentuesiskot. Hjördis esiintyi vauhdikkaasti ravaten ja seisoi hienosti, ja sijoittui kakkoseksi hienolla arvostelulla. Ainoastaan kaksi parasta pentua saivat KP:n. Hjördis tapasi siskojensa lisäksi komean isukkinsa, joka oli edellisenä päivänä tullut Suomen ja Ruotsin muotovalioksi. Minulle oli kovin terveellistä nähdä paljon norfolkkeja samaan aikaan, nyt todella arvostan Hjördistä vielä enemmän, se nimittäin todellakin taitaa olla hirmu hyvärakenteinen ja lupaava nuori norfolkki. Sain myös kokeneemmilta konkareilta esittämisvinkkejä ja kannustusta ja Hjördis sai kehuja nätistä ulkokuorestaan. Kiitos kaikille osallisille kivasta päivästä ja Hjördikseltä terkkuja isille, äitille, siskoille sekä veljelle! Ensi vuonna nähdään samassa paikassa samaan aikaan :)

31.7.2010 käväisimme Alajärven näyttelyssä. Olin ilmoittanut kaikki kolme, mutta Ukolla kävi keskiviikon metsälenkillä joku silmähaaveri. Alaluomen sisäpinnan limakalvo turposi, joten ei auttanut muu kun hakea lääkäriltä silmätipat. Ukko oli siis silmädoupattu eikä voinut osallistua. Voi tätä meidän kennelliittomme maalaisjärjen soveltamista. ;) Ukon silmä on jo melkein parantunut ja eläinlääkäri epäili että siellä oli käväissyt joku roska joka oli ehtinyt aiheuttaa ärysystä ja tulehdusta.

Ulla sai ihka ensimmäisen sinisen nauhansa laatuarvostelussa. Pitäähän kunnon koiran sellainenkin joskus saada. Ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa pätkääkään, Ulla oli kaikista tytöistä se joka liikkui kehässä silmät tuikkien ja häntä heiluen. Sen kanssa on vaan niin ihana mennä vaikka mikä se tulos sitten onkaan. Ullalla oli taatusti kaikista kaunein sisin. :) Esitin nuorten luokassa Ukon tyttären Riitun (Beautystar) joka sitten kyllä on yhtä sinnikäs kuin isänsä. Riitu-parka oli valeraskauden turvottama, eikä muuten sitten aikonutkaan suostua niin vain juoksutettavaksi. Tuomari kuitenkin palkitsi Riitun EH:lla, ja minä olin aivan hirmuisen tyytyväinen siihen ja meidän toiseen sijaamme! Arvostelukin oli ihan kivaa luettavaa. Lopuksi Tootsie meni vielä käyttöluokkaan. Tootsie sai laatumaininnan ERI ja voitti luokkansa, ja oli lopulta paras narttu-kisan kolmas. Tootsie malttoi tänään esiintyä todella hienosti eikä ollut juurikaan sitä ihme ADHD-meininkiä.

Huomenna on Hjördiksellä Lohjalla erkkari. Katsotaan miten meidän siellä käy :)

24.7.2010 teimme retken Isojoelle, kun

Osku
Osku
 Oskun (Watermark Triumph) isäntä Alpo sekä emäntä Eevi olivat kutsuneet meidät käymään. Ensin sain tietysti hyvää ruokaa, ja sen jälkeen oli pakollinen sessio kylppärissä jossa Oskun auringon valkaisema karva ja kikkaratukka saivat kyytiä. Kiinnitin huomiota Oskun hännän alla oleviin punaruskeisiin karvoihin, Osku saattaakin olla maksa-valko-tan hyvin vähäisin tan-merkein! Trimmauksen sekä kahvittelun jälkeen lähdin sitten intoa puhkuvan Oskun kanssa verijäljelle, ja sanattomaksi veti. Osku jäljesti tarkkaan ja varmasti häntä vipattaen. Vauhtia piti himmata koska poika oli niin innokas. Välillä Osku näytti löytävän riistan hajua jäljen vierestä, mutta tutki ne kohdat hyvin nopeasti ja palasi sitten täysin itsenäisesti takaisin jäljelle. Makaukset Osku merkkasi lyhyesti ja tarkasti nuuhkimalla. Olin tehnyt jälkeen yhden n. viiden metrin katkon, jonka poika selvitti aivan kuin vettä vain yhdellä ympyrällä. Olin sitäpaitsi sählännyt hieman viimeisellä suoralla koska kadotin sienen. Sitä etsin sitten koko sen suoran matkalta, enkä löytänyt. Oskua ei haitannut minun sotkemiseni vaan se jäljesti sienelle joka olikin sitten aivan siinä vieressä mihin kaadon jätin. Viimeiset kaksi metriä Osku käveli fasaanipukille, otti sen suuhun, laittoi maahan ja jatkoi sen tutkimista häntä villisti viuhuen. Takaisin kotiin päin Osku käveli rentona ja rinta rottingilla. :) Metsässä hikoilun jälkeen olikin mahtavaa päästä saunomaan ja uimaan Alpon ja Eevin uima-altaaseen. Alpo paistoi pienessä ulkokeittiössä muurikkalettuja ja Osku vartioi siinä oven ulkopuolella että hän varmasti saa ensimmäisen letun. Saunan jälkeen pidettiin vielä pieni valokuvaussessio ja Ulla leikitti enoaan villisti. Sen jälkeen laitoimme Toyotan nokan kohti kotia. Matkan varrella oli päivän aikana jäänyt auton alle teeri, ja sellainenhan heti kiinnittää spanieli-ihmisen huomion jos näyttää ehjältä... Koirat nuuhkivat sitä innoissaan, mutta näin että osa linnun sisälmyksistä olivat tulleet ulos. Koko teertä en siis viitsinyt matkaan ottaa, mutta neuvokkaana likkana hain autosta trimmauskassista keittiöfiskarsit, ja niiden avulla otin linnun siivet talteen harjoittelua varten. :)

4.7.2010 kävimme Porissa kansainvälisissä


 näytelmissä. Hjördis teki debyyttinsä virallisessa yhteydessä, ja oli ROP-pentu hienolla arvostelulla. Tuomari oli Per Iversen Norjasta, joka oli todella miellyttävä tuomari iloisen ja rennon tyylinsä ansiosta. Sen jälkeen siirryimme springerikehälle ja siitä lähtien näyttelypäivän jatkon pilasi aika onnistuneesti aivan kamala kuumuus ja helle. Tuomari Kirsti Louhen, joka ei ollut ihan yhtä iloinen ja rento kuin kollegansa,
Ukko
Ukko
 tuomio Ukolle oli kova - EVA takajalan ontumisesta. Tuomari väitti että ontui vasenta jalkaa, kehällä seuranneet että oikeaa jalkaa... Ukko kuitenkin liikkui ihan iloisesti joten eilisen leikit ja riehumiset Ullan kanssa taisivat herralta mennä liioitteluksi ja siitä joku lihasvenähdys, ei pahempaa. Voi mamman rakasta.

Ulla oli junioriluokan ykkönen laatumaininnalla EH, siksi että on kesken. Ihmettelen edelleen

Ulla
Ulla
 miksei saisi olla, Ulla tuli juuri vuoden. Hassua sinänsä kun moni muu tuomari on pitänyt sitä hyvin kehittyneenä juniorina, ja sillä on ikäisekseen harvinaisen upea lihaskunto ja -massa. :) Ulla taisi voittaa luokkansa iloisella ja aurinkoisella olemuksellaan ja esiintymisellään, koska luokan kakkonen oli myös todella nätti mutta aika lailla ujo. Ulla jaksoi todella olla ihanan iloinen kehässä ja sitä on kiva esittää vaikkei aina voittaisikaan.  

Tootsiella meni sitten parhaiten springereistä,

Tootsie
Tootsie
 vaikka kuumuus verotti senkin energiavarastoja ja yleensä niin energinen Tootsie tarvitsi vallan innostusta liikkumisen kanssa. Tulos kuitenkin oli paras narttu-kisan kolmas sija ja vara-serti. Ihan hyvä saavutus koska kyseessä kansainvälinen näyttely, ja Tootsie päihitti kaikki kolme valionarttua. Ja niin lähdimme taas vaaleansininen ruusuke kainalossa kotiin päin. :)

Kuvat Cicci Lundberg.

27.6.2010 Tootsien sivulla on nyt uudet ja tuoreet, sekä erinomaisen hyvin onnistuneet kuvat :)

24.6.2010 pidin pikkulikoille MEJÄ-treenit. Ullalle tämä oli toinen verijälki ja Ulla meni jälleen kintut jännityksestä kankeina, mutta jäljesti silti jo vähän varmemmin ja ripeämmin kuin ensimmäisellä kerralla. Makauksen namuista jäi suurin osa syömättä ja kaadon kohdalla Ulla näki puun takana mörön. :D Kyllä se siitä kun vaan tarpeeksi harjoitellaan. Sain hyvän vinkin viime lauantain treenipäivänä, että teen Ullalle vain todella lyhyitä jälkiä ja kehitämme vain sitä vauhtia. Sitten kun vauhtia alkaa löytyä ja itsevarmuutta niin voin pidentää jälkiä. Hjördiksellekin tein ihan lyhyen jäljen että saisin testata mitä se siitä sanoo. Se haisteli maata että "jaha, tässä haisee veri. So what?", mutta ohjattuani sitä vähän matkaa Hjördis meni jo jäljellä ihan omasta tahdosta. Makaukselta löytyi nameja ja siinä metsäkauriin sorkka oli jo niin lähellä että tyttö taisi ottaa siitä ilmavainun. Hjördis käveli sorkalle ja heilutti patukkahäntäänsä iloisena. Se ilmeisesti luuli että sorkka on joku elukka jota sitten piti tervehtiä. :) Tyttö oli myös erittäin innostunut kantamaan metsäkauriin sorkkaa suussaan. Hjördiksellä on se etu että sen ei tarvitse niin paljon maa- ja ilmavainun välillä valita kun se pikkukoirana menee siellä risujen seassa muutenkin :D Mutta hitto, miksei norfolkki voisi selvitä jäljestä siinä ajassa missä kääpiömäyräkoirakin, joten kyllä minä nyt ajattelin treenata Hjördiksen kanssa. Tässä on vähän haasteen tynkää ja pieni näytön paikka voisi olla myös, sillä kun selasin koiranettiä niin ainakaan vuoden 1990 jälkeen ei norfolkista ole tullut Suomessa jälkivaliota. En toki tiedä onko niillä ennen ollut edes osallistumisoikeutta. Mutta katsotaan nyt miten meidän treenit sujuu... Lupaava alku oli kuitenkin! :)

21.6.2010 laitoin Willen sivulle uuden yksivuotiskuvan. Se valottui vähän väärin mutta kyllä siitä näkee minkälainen nuori komistus on kyseessä :) Wille on todella näyttävä uroskoiran alku. Sillä on hyvin kauniit, pehmeät ääriviivat ja ihanat tummat silmät. Sen lisäksi Willen liikkeissä on jotain aivan erityistä näyttävyyttä, joten kun pikkumies aikuistuu ja sen rakenne vahvistuu ja asettuu on tiedossa aivan mahtavasti liikkuva koira. :)

19.6.2010 Antonia ja minä veimme kakarat taippariharjoituksiin. Oli hirmu hauska päivä kakaroiden tutustuessa muun muassa kuolleisiin kaneihin :) Wille selvisi oikein hyvin kaikista elementeistä. Poika sieti laukaukset hyvin, totteli hyvin ja teki hienoja vesinoutoja. Hienointa oli kuitenkin pojan jäljestysinto, sekä laahausjälki että verijälki sujuivat leikiten ensikertalaiselta :) Ullakin haki hyvin ja olen tyytyväinen voidessani sanoa että Ulla näyttäisi olevan nyt täysin laukausvarma. Ulla myös nouti hyvin - maalta. Veteen Ulla meni vain kahluusyvyyteen. Täytyy toivoa että sää ja vedet nyt lämpiävät että päästään Ullan kanssa uimakoulutouhuun! Jäljestys oli Ullan mielestä lähes karvoja nostattavan jännittävää. Laahausjäljellä Ulla näytti luulevan että iso paha pupuzombie hyökkää minkä tahansa mättään takaa kimppuun ja puree. Kyllä neiti sitten jäljesti kunhan mamma käveli vieressä ja innosti. Pupu oli jännittävä.

Ennen kotiin lähtöä päästiin vielä kokeilemaan verijälkeä. Wille tietysti jäljesti hienosti. Juuri kun se oli saapumassa kaadolle se näki kasvillisuuden läpi tiellä odottavat minut ja Ullan, unohti mitä oli tekemässä ja rupesi haukkumaan. Ulla jäljesti myös suurella mielenkiinnolla, mutta myös tämä jälki oli todella jännittävä. Loppua kohden Ulla petrasi ihan selvästi ja juuri kun me olimme saapumassa kaadolle niin Ulla näki kasvillisuuden läpi tiellä odottelevat cockerit, unohti mitä oli tekemässä ja rupesi haukkumaan. :D No, nämä herpaantumiset suotakoon nuorille, Ullalla ja Willellä alkoi jo olla aika väsy. Hyvä mieli jäi ja varmuus siitä että eivätköhän kakarat sitten kaksi vuotta täytettyään saa siirtyä suoraan käyttöluokkaan skipaten sen avoimen.

16.6.2010 On mielenkiintoista tutkia menneiden vuosikymmenien ja vuosisatojen englanninspringereiden kuvia. Englantilaisen enkkukerhon sivoilta löytyi kuva Emman isänemänemänisänisän emänemänisästä (sekä isänemänemänisänisän isänemänemänisä), Alexander of Stubhamista. Tuosta kuvasta päätellen Emmakin oli tuulahdus 50-luvulta, sillä Emma oli hämmästyttävän paljon samantyyppinen kuin tuo 50-luvulla elänyt esi-isänsä! Näistä wanhanaikaisita springereistä pidänkin, ne olivat niin liitoittelemattomia. Onneksi minulla on taas Ullassa sellainen.

11.6.2010 teimme Seinäjoen keikan. Hjördiskin oli matkassa koska vanhempani ovat lähteneet pienelle reissulle ja maatilan asukit ovat nyt minun huoteissani. Ensin kävimme katsomassa Ukon Luru-tytärtä ja laitoin vähän Lurun tukkaa. Kyllä on niin superihana tyttö, isältään perinyt luonteen joka on kultaa. Serkuslikat Ulla ja Luru viihtyivät toistensa seurassa ja Luru esitteli Ullalle myös läheisen kuraojan. :) Hjördiskin kävi kuraojassa tietysti ja karkeloissa oli mukana myös Liinu-walesi. Oli hauska nähdä Lurua ja Lurun emäntää sekä pikkusäntiä. Koirillakin oli ilmeisen hauskaa. :)

Sen jälkeen lähimme Seinäjoen keskustaan jossa pidettiin match show. Halusin vähän harjoitella Hjördiksen kanssa, ja Ukon suhteen ajattelin että tehdään hyväntekeväisyyskeikka ja yritetään voittaa Vaasan koiratarhan löytökoirille jotain syötävää. Hjördis esiintyi oikein hienosti. Tyttö oli vähän väsynyt mutta jaksoi silti esiintyä suht iloisesti ja seisoikin ihan kivasti. Hjördis voitti parinsa mutta ei sijoittunut. Ukko esiintyi upeasti ja sai punaisen nauhan. Ukko oli lopulta punaisten neljäs, isojen koirien luokassa osallistujia oli yli 50. Se iso ruokasäkki jäi saavuttamatta mutta oli meillä silti mukavaa. Ulla sattuneista syistä kuivatteli kuraisia kinttujaan sillä välin kun me muut kilpailimme. :)

10.6.2010 vein pitkästä aikaa Ukon kaverikoirakeikalle kehitysvammaisten asumisyksikköön. Hienosti Ukko-kulta taas viihdytti Isoontuvan asukkaita, monella oli varmaan ollut komeljanttaria ikävä. Sen huomaa aina kaverikoirakeikoilla että jo se pelkkä koiran koskettaminen tuntuu ihmisistä hyvältä. Koira on lämmin ja pehmoinen. Koiran ei tarvitse sen kummempaa tehdä kuin antaa ihmisen koskea itseään. Tietysti on pelkkää plussaa se että koira on kontaktia ottava, tervehtii omasta aloitteestaan ja pitää siitä että ihmiset silittävät.

9.6.2010 Willen GPRA cord1-testin tulos saapui, poika on perimältään VAPAA eli ei kanna geeneissään tuota mutaatiota.

8.6.2010 vietimme erittäin sivistävän illan Petolahdessa Ann-Helenen ja tyttöjen kanssa. Toista kertaa lähdimme koirien kanssa ampumaradan läheisyyteen lenkille, paukkuharkkoihin. Tällä kertaa ajelimme rohkeasti vähän lähemmäksi parkkiin. Koirat eivät piitanneet ampumaradalta kuuluvista paukuista vaan leikkivät ja juoksentelivat iloisena metsätiellä. Ukko sekä Ann-Helenen tytöt pullikoivat metsäojissa tyytyväisinä. Laitoimme koirat jälleen hihnaan ja tällä kertaa etenimme ihan ampumaradalle asti. Noin 50 metriä oli trap:ia harjoitteleviin ampujiin välimatkaa. Ukko näytti saavan laukauksista vain enemmän vauhtia. Ullakin suhtautui oikein hienosti läheltä ammuttuihin laukauksiin. Se olisi mielellään tehnyt pilliharjoituksia vaikka kuinka paljon, ja oli kaikin puolin rauhallinen ja toimintakykyinen. Hyvin tyytyväisenä lähdettiin hetken päästä taas autolle päin. Matkalla Ulla loikkasi metsäojan yli mutta teki pienen virhearvion ja lumpsahti kaulaansa myöten veteen. Tyttö kömpi sieltä kuivalle maalle häntä heiluen ja tuli hakemaan namia. Ulla taisi huomata miten mahtavaa märkyys on sillä se remusi iloisena, kävi tönimässä ja oli hauskalla tuulella. Pysähdyimme kohtaan jossa metsätien ojat olivat kunnon syviä ja päästimme koirat taas killumaan sinne. Ann-Helene sai jujutettua Ullan suht syvälle kahlaamaan, joten kai se Ulla vielä uimaan oppii tänä kesänä. Vedessä olemisesta kuitenkin ihan selvästi pitää, taitaa vain olla vähän epävarmuutta vedessä etenemisen suhteen. :)

6.6.2010 kävimme Karkussa englannin- ja walesinspringerspanieleiden pääerikoisnäyttelyssä. Tuomarina oli Tom Graham, joka tuomaroi urosten ja narttujen nuorten-, avoimen, käyttö- ja valioluokat. Pentu- ja junioriluokat tuomaroi Jane Graham. Koirien trimmaaminen ja pesu, aikainen herätys ja matka yksin ajellen tietysti vähän tökkivät, mutta loppujen lopuksi lähdin tähän näyttelyyn oikein mielelläni. Onneksi, koska tulokset olivat minun vaatimattoman "mettänrotkottajakennelini" osalta vallan mainiot!

Ukko tempaisi saaden ERI:n ja ollen käyttöluokan voittaja! Olin pyllähtää takamukselleni jo siinä vaiheessa kun tuomari kutsui Ukon ykköspallille. Paras uros-luokassa Ukko sitten valittiin jatkoon kuuden parhaan uroksen joukkoon! Ukko ei neljän parhaan uroksen sekaan mahtunut, mutta olen hurjan ylpeä poijan suorituksesta kun itse näyttelykään ei ollut mikä tahansa näyttely. Sitäpaitsi kertoimethan on yleensä mustavalkoisia vastaan, mutta tällä tuomarilla ei ollut värillä väliä. Ukko oli näyttelyn menestynein mustavalkoinen koira. Uroksia oli ilmoitettu 26 kpl. Ukko sai myös kunnian kilpailla parhaasta päästä ja parhaista liikkeistä. Kiitos kaikille niille jotka pitivät kehän laidalla peukkuja sille että Ukko sen sertin saa, ja mukavaa että niin moni povasi niin käyvän. :)
Ullallakin meni näyttely todella hienosti. Sillä välin kun olin Ukon kanssa kehässä Ulla meni laatuarvosteluun Elisabethin kanssa, jota ei ole ennen tavannut. Ulla tykkäsi Elisabethista (muun muassa koska hänellä oli hyvää karkkia) ja he onnistuivat yhteistuumin saamaan sen ERI:n. Kilpailuluokkaan kerkesin Ullan kanssa ja Ulla nappasi kolmossijan todella kovassa kilpailussa, ja 14 juniorinartusta! Lopuksi todettakoon että Ulla oli ainut mustavalkoinen narttu koko näyttelyssä joka ylsi luokkasijoitukselle (jos ei epävirallista turistiluokkaa lasketa). :) Olisikohan sen myötä myös näyttelyn paras mustavalkoinen narttu. :)

Osallistuimme myös parikilpailuun ja Ukko&Ulla olivat ainut mustavalkoinen pari. Hienosti meni molemmilta sekin mutta voiton nappasi tasaisempi pari. Ulla tapasi myös isinsä Zoron Karkussa! Isi oli kovin tykästynyt tyttäreensä. Jopa ehkä arveluttavan paljon... :) Mutta nyt tiedän mistä Ulla on pitkät silmäripsensä perinyt :) Ullan isi oli terveyssyistä tehdystä kastraatiosta huolimatta erittäin virkeän ja vetreän oloinen mies :)

Kuvia laitan kun sellaisia jostain saan!

2.6.2010 Ullan sivulle uusi kaunis kuva.

30.5.2010 Viimein tärppäsi Hjördiksen asentokuvien suhteen ja uusi kuva Hjördiksen sivulla. Ollaan vähän nimittäin reenattu koska Hjördiksellä on tänä kesänä kaksi näyttelyä! Ullan sivulla uusi suloinen naamakuva.

22.5.2010 Sain Hjördiksen kasvattajalta trimmausohjeita ja siistin Hjördistä edelleen vähän lisää. Nyt se alkaa olla mallillaan. No, osasinpa joten kuten tuonkin homman vaikken ole Norfolkkia koskaan trimmannutkaan. Onhan sitä nyppimistä tullut Idan kanssa harjoiteltua, vaikka Idan siistin ihan totaalisesti kun taas norfolkki ei käsittääkseni saa antaa liian siistiä vaikutelmaa. Äiti on onnekas kun sillä on Hjördikselle oma trimmaaja. :P Innolla odotetaan kesän näyttelyitä! Parannetulla trimmauksella otetut kuvat Hjördiksen sivulla.

17.5.2010 saapui Ullan GPRA-testin tulos ja neitokainen on cord1 VAPAA. Willekin testataan lähiaikoina, ennenkuin poika muuttaa kesän ajaksi Ahvenanmaalle.

10.5.2010 trimmasin ekaa kertaa Hjördiksen. Uudet kuvat Hjördiksen sivulla.

8.5.2010 osallistuimme oikein porukalla Kruunupyyn ryhmänäyttelyyn, joka pidettiinkin Teerijärvellä ja oikein hienolla paikalla. Tuomarina oli Vera Smirnova Virosta, ja tälle tuomarille halusin näyttää Ukon koska Ukon iskä on ollut hänellä vuonna 2002 ROP. Wille teki virallisen debyyttinsä tyylillä, kloppi oli luokkansa nuorin ja tulos oli hieno EH/3. Tuomari kehui vielä Antonialle että Willestä tulee vähän vanhempana vielä todella komea koira. Siihenhän me uskomme :) Ukko oli käyttöluokan toinen laatumaininnalla ERI, ja samalla myös PU-2 varasertin kera. Kuinka paljon noita pas.. eikun siis varasertejä alkaa Ukolla jo olla? Taas oli valioituminen niin lähellä! Ulla ja Ines kilpailivat myös junioriluokassa, ja Ineksellehän tämä oli ensimmäinen virallinen koitos. Ullalle tulos EH/2 ja Inekselle EH/3, ja ihan kuten Wille tytötkin saivat hyvät arvostelut joissa moitittiin lähinnä nuoruusikään liittyviä asioita kuten löysyyttä ja kapeutta. Hirmu reippaasti pikkulikat vetivät! :) Tootsie oli muuttunut kasasta vikoja kasaan hyviä ominaisuuksia. Hienon arvostelun sai ominaiseen tyyliinsä esiintyvä Tootsie ja tuomari kyselikin kehässä että käykö Tootsie metsällä ja tuoko lintuja. :) Tootsie oli lopulta hienosti PN-4. Sitten oli aika esittää historian toinen kasvattajaryhmä. Siihen valitsin Ukon, Willen, Ullan ja Tootsien. Willellä ja Ineksellä oli samat sijoitukset, mutta otin ryhmään toisen uroksen ihan vain tasapainon vuoksi. Saatiin KP ja oltiin ROP-kasvattaja. Loppukilpailussa sitten kiilattiin walesinspringeriryhmän ohitse kolmospallille ja tämähän oli sitten Watermark-kennelin ensimmäinen BIS-sijoitus kasvattajakisassa. :) Kiitos Sanna ja Petra Ukon esittämisestä. Kiitokset menevät Evalle Ineksen tuomisesta näyttelyyn ja Ullan esittämisestä kasvattajaryhmässä. Antonialle kiitos kun lähti Willen kanssa meidän matkaan. Ja lopulta kiitos valokuvaajalle :) Kuvia löytyy tästä!

26.4.2010 minulla oli vapaapäivä

Watermark Waiting
Watermark Waiting "Ines" 10 kk.
ja kyllä oli tuuria sään suhteen! Tiedossa oli nimittäin pieni turnee pohjoiseen päin Lolaa ja Inestä katsomaan. Ensin käytiin Lolan luona, Lola oli saanut kesäkampauksen mutta tarvi vielä korvien trimmauksen. Ulkona oli 15,9 astetta parhaimmillaan, ja oli hauska viettää aikaa Lolan ja sen perheen parissa. Ukko oli rauhallinen ja fiksu suurimmilta osin mutta Lola ja Ulla nauttivat telmimisestä. Sitten suunnattiin Toyotan nokka kohti Alaveteliä, ja Ineskin sai näyttelytrimmauksen. Ines ja emäntä Eva ovat olleet aktiivisia, sen lisäksi että likka käy tottistreeneissä niin se on saanut jo kokeilla MEJÄ:äkin. Ja noilla geeneilla tyttö oli tietysti aivan haka siinä. Ulla jaksoi vielä Ineksenkin kanssa vähän riehua ja Ukko kävi heittämässä "Ineksen uima-altaaseen" talviturkkinsa likkojen ihaillessa sitä rannalta. Ullaa kiinnosti kovastikin vesi mutta vesi oli vielä kylmää ja ranta turhan jyrkkä. Mutta kyllä se varmaan oppii tänä kesänä uimaan kun kerta vesi on sille selvästi puoleensavetävä elementti. Onneksi oli kamera mukana, uusi asentokuva Ineksestä ja tietysti pari rantakuvaa, jotka löydät tästä. :)

18.4.2010 kävimme näyttäytymässä Vaasan kansainvälisessä näyttelyssä. Tuomarina oli Marja Talvitie sen jälkeen kun Islannin tuhkat estivät ruotsalaisen tuomarimme pääsyn näyttelyyn. Ukko esiintyi tyylikkäästi kuten aina, ja olikin ainut käyttöluokan uros joka pääsi sijoituksille muiden saadessa siniset nauhat. Ukon tulos EH/1, tuomari jopa KEHUI Ukon häntää! Mutta kun katseli junnuluokan uroksia liikkeessä niin Ukon häntä todennäköisesti näyttikin niihin nähden hyvältä. :D Ullaa en jotenkin saanut kuosiin lainkaan. Se tuntui jotenkin kornilta seisottaa eikä liikkunutkaan samalla lailla kuin viikkoa aikaisemmin Kurikassa. Häntä heiluen esiintyvä Ulla sai silti tuloksen EH/4 joka on ihan hyvä, on itsestään selvää että niin nuori koira tarvitsee vielä aikaa. Viimeisenä oli vuorossa Tootsie narttujen käyttöluokassa. Ehdin sen kanssa harjoitella kehän ulkopuolella ja se esiintyikin upeasti, tietysti Tootsielle ominaisella hilpeän räiskyvällä tyylillään. Mutta kun se puri viime vuoden Teuvan tuomariin, niin tämä tuomari ei pitänyt siitä lainkaan. Tootsien arvostelu oli lista virheitä ja palkinto H. Kuvia löytyy tästä.

10.4.2010 kävimme Kurikan ryhmänäyttelyssä

Watermark Starbuck
Watermark Starbuck "Ukko"
jossa oli tuomarina Reia Leikola Walden ja enkkuja 10 kpl. Olin selaillut netissä vähän näyttelytuloksia ja niiden perusteella en uskonut tämän tuomarin pitävän Ukosta näin paljon. Mutta Ukko on täydessä kukassa nyt viimein ja tuomarilla ei ehkä ollut valinnan varaa kun upeakuntoinen koira oli hänellä edessä. Ukko sai paljon kehuja päästään ja liikkeistään ja voitti urosten käyttöluokan laatumaininnalla erinomainen. Tietysti Ukko nosti äijyyden merkiksi vähän lippua salkoon siellä kehässä. ;) Paras uros-kisassa poika päätyi
Watermark Wolverine
Watermark Wolverine "Ulla"
 hienosti hopeapallille ja sai pas.. eikun siis varasertin. Jälleen oli valioituminen niin hilikulla! Meitin pikku rinsessa Ulla järjestikin mammalleen varsinaisen jymy-yllärin. 9 kk "vauva" hurmasi tuomarin ja sai laatumaininnan erinomainen. Siis vain 9 kk iässä! En meinannut uskoa näkemääni. Likka olikin ainut ERI:n saanut luokassaan joten luokkavoitto heltisi. Eikä siinä edes kaikki. Paras narttu-kisassa Cicci luotsasi varmoin ottein Ullan sijoitukselle paras narttu 2 ja Ulla sai myös varasertin! Hieno arvostelu oli myös Ullalla
Watermark Ariel
Watermark Ariel "Tootsie"
jossa kehuttiin erityisesti Ullan liikkeitä. Tämä sitten hyvittikin sen että urosten serti meni sivu suun. Ullan ihanaisella äitillä Tootsiella oli tänään aivan lliian hauskaa. En saanut sitä kehässä hanskaan sitten millään. Rouvaskoira meni kehässä kylkimyyryä aivan miten sattui ja vasta viime kierroksilla alkoi esiintyminen maistua joten kuten. Sen piikkiin menee varmaan luokkavoiton meno luokan toiselle koiralle. Sai Tootsie kuitenkin laatumaininnan erinomainen ja oli lopuksi paras narttu-kisassa neljäs. Kuvat Cicci Lundberg. Lisää kuvia löytyy täältä.

9.4.2010 Onnitteluviestit taisivat jo lähteä kaikille S-pennuille jotka tänään täyttävät seitsemän vuotta ja saavuttavat arvokkaan ja kypsän iän! On siinä vuosien varrella tannut jotain järkeä kerääntyä päähän Ukollakin, vaikka poika on kyllä vieläkin hyvä rikuneeraamaan ja säätämään. Elmolta ja Tinjalta tuli terkut että terveitä ovat ja voivat oikein hyvin!

6.4.2010 oli taas aika tehdä pieni visiitti Isojoelle, Alpon,


Eevin ja Oskun luokse. Melkoinen karvaläjä oli ovella vastassa. :) Mutta ei se mitään, poika muutti muotoaan kun vietettiin Oskun kanssa taas sellainen parituntinen kylppärissä karvojen kimpussa. Taas oli makoisat tarjoilut ja lämmin vastaanotto. Harmi että lunta oli vielä maassa, muuten olisin tehnyt Oskulle taas sen perinteisen verijäljen. No, Osku pääsi sentään nauttimaan hemaisevan siskonlikkansa läsnäolosta, ja poika nauttikin siitä ehkä vähän liikaa. :)
'
'
'
'

5.4.2010 osallistuimme Merenkurkun noutajien

Wille punaisten II.
Wille punaisten II.
mätsäriin. Koiria oli paikalla aivan tuhottomasti lähestyvän Vaasan KV näyttelyn takia, pentuja oli yli 60. Hjördis voitti parinsa muttei sijoittunut. Hjördis tarvitsee vielä paljon treeniä ja sillä oli näyttelyssä myös väsy ja vilu. Eli ei ihan putkeen mennyt. Ulla voitti myös parinsa mutta olikin viimeinen mitalinelikon ulkopuolella joka sai lämmintä kättä eli sijoitus pentuluokan "viides". Ulla esiintyi hirmu mallikkaasti ja itsevarmasti ja käyttäytyi muutenkin hienosti ja jaksoi olla koko päivän iloisella päällä. Wille voitti myös parinsa ja päätyikin sitten hienosti pentuluokan kakkospallille! Hienoa työtä, Wille & Antonia! Poijasta onkin kasvamassa varsinainen adonis :)

15.3.2010 kotiuduin Englannin matkalta. Matkalla tuli koettua muun muassa suuri koiranäyttely Crufts, jossa kävin ihailemassa englanninspringereitä sekä tietysti shoppailemassa. Pitihän omille mussukoille sieltä jotain hauskaa tuoda, ja äitille norfolkkisälää. Lauantaina Franin luona oli kokoontuneena melkoinen kasa springeri-ihmisiä, muun muassa Graham Osborne (Beaters), Fran (Plaiglen), Colin Woodward (Wadeson) sekä ruotsalainen springerikasvattaja Ulla Larsson (Rowntree). Hauskaa oli meillä kaikilla. Cruftsissa sitten urosten taso ei oikein tehnyt vaikutusta. Olihan siellä jokunen oikein kiva uros mutta oma paras urokseni oli kyllä mustavalkoinen Canouan Viking Flagship, joka kilpaili käyttöluokassa. Mukava ja komea uros joka myös liikkui hyvin, ja tämä yhdistettynä siihen että koira oli todistanut itsensä metsästyksessä oli mielestäni koko paketti. Tämän lisäksi koira ei ollut hukkua koristekarvaan, kuten niin moni muu uros. Nartuissa taso oli jo huiman paljon parempi, ja näin montakin ihanaa, kaunista, liioittelematonta ja hyvin liikkuvaa koiraa. Paras näkemistäni oli mielestäni Eastriding Burberry From Hanknight, joka sitten jälkeenpäin osoittautuikin olevan Tootsien serkkulikka! No, kyllähän sen tietää mistä tykkää kun sen näkee. :) Myös tämä narttu oli melko pienikokoinen, tummasilmäinen ja sillä oli kaunis kaula ja vahvasti veistelty pää, juuri kuten Tootsiella. Serkkulikkansa tavoin se myös liikkui aivan upeasti. Tällä reissulla teimme Grahamin kanssa myös pikavisiitin Hastingsiin, pikkukaupunkiin jossa kävin joten kuten 15 vuotta sitten kielimatkalla. Hauska reissu oli Englanninmatka, mutta ihaninta siinä oli palata Vaasaan ja lähteä heti hakemaan omia kullanmurusia kotiin! Ukko oli jo melkein ehtinyt kuolla ikävään kun se Ullan juoksujen takia asui äitini hoivissa reilu pari viikkoa. Ukko meinasi tulla onnesta hulluksi kun se saikin lähteä mukaan! Ullalla oli ollut hauska viikonloppu ystävien kanssa, mutta kyllä sekin sitten lähti mieluusti mamman matkaan. Ukko ja Ulla ovat lauman yhteenpaluun jälkeen olleet silminnähden onnellisia siitä että saavat taas olla kotona mamman kanssa, ja ennen kaikkea toistensa kanssa. Ullan virtsiitti olikin bakterielli, mutta se näyttää nyt väistyneen kuurin loputtua. Juoksutkin loppuivat ihan ajallaan. Kyllä on taas mukavaa kun elämä on normalisoitunut ja saa oleilla oman porukan kesken ja naatiskella elämästä. Tässä huhtikuussa mennään pariin lähiseudun näyttelyyn, Wille jää nyt näyttelyistä kasvamaan ja kehittymään. Katsotaan sitten syksyllä kun veikkonen palaa Ahvenanmaalta mikä on meininki. Ulla on mielestäni sen verran kivalla mallilla että saa kulkea Ukon ja Tootsien mukana näyttelyissä vaikka ihan vain harjoituksen vuoksi. Ullahan tuli sentään äsken junnuikään!

Ullan ja Hjördiksen sivuille uusia kuvia.

12.3.2010 Emma olisi täyttänyt tänään 12 vuotta. Voi kuinka ikävöinkään vielä sitä vanhaa hassua. Ottaisin sen takaisin ihan koska vaan jos saisin.

8.3.2010 Meillä on vähän sairasteltu. Tootsie, joka on minulla pitämässä Ullalle juoksujen ajan seuraa, on ollut kauheassa ripulissa. Niin siinä voi käydä kun maalaiskoira jonkun kamalan kaupunkilaispöpön saa. On kuitenkin ollut oma überpirtsakka itsensä ja nyt on tilanne jo korjaantumassa ihan kotikonstein. Likalla on myös ollut hyvä ruokahalu koko ajan. Ullan taas epäilin saaneen pyllyyn kylmää, ja epäilin sillä virtsatieinfektiota kun se niin koko ajan pyysi pihalle ja vahinkoja on sattunut enemmän sisällä. Kuuri on päällä ja tänään vein näytteen, jossa ei mitään näkynyt. Ulla on myös ollut pirteä ja kuumeeton ja ruokahalu sillä hyvä. Juoksuista siis näyttäisi johtuvan nämä Ullan pissaoireet, ei tulehduksellista. Viljely näyttää. Ukko on landella äidin luona pitämässä Hjördikselle seuraa. Siellä molemmat voivat hyvin, toki Ukko melkein meinaa kuolla ikävään, ja onhan mammallakin ikävä poikakultaa. Olenkin käynyt Ukkoa katsomassa joka päivä ja ollaan nautittu yhdessä tekemisestä ja halimisesta. Hjördiksella oli tänään ensimmäinen 9 tunnin yksinolo, toki Ukon seurassa, ja hyvin oli mennyt. Fiksu napero.

2.3.2010 Lisäsin Willen sivulle supermainion arvostelun Laihian näyttelystä. Hienoa luettavaa, ja kaulanalusnahka täyttyy kyllä kun poika vahvistuu. Eikä se nyt mitään haittaa vaikka sitä 'hieman' onkin. :)

26.2.2010 Ullan, Willen ja Hjördiksen sivuille uusia kuvia.

19.2.2010 Hjördis kävi ensimmäisessä rokotuksessa. Siellä pikkuneiti kelli kuljetusboksissaan muina naisina. :) Sitten piti tutkia vähän vastaanoton sopukoita jne. Hjördiksen paino oli nyt 2,6 kiloa. Nyt saisi säät lämmetä, noin pikkuruista pentua on niin hankala kuljettaa ulkona kun se rupeaa palelemaan heti. Sisäsiisteyskoulutus olisi helpompaa jos voisi olla hetken ulkosalla ilman että tassut jäätyy. Toki yleisesti ottaen nuo jutut ovat sujuneet ihan hyvin eikä montaa läjää/lätäkköä ole sisälle päässyt tulemaan. Olen ruvennut harjoittelemaan Hjördiksen kanssa myös vierellä liikkumista ja paikallaan seisomista, ja hienosti menee. Ullan juoksun alkamista tässä odotellaan, se on Ukosta päätellen ihan ovella. Ineksellä alkoi jo. Ines on muuten tottiskoulussa päässyt pentuluokalta ja noussut perustottelevaisuusryhmään! Ni e så duktiga, Eva & Ines! :) 

14.2.2010 Hyvää ystävänpäivää kaikille! Tänään oli upea talvipäivä, aurinkokin alkaa nyt lämmittää. Lähdettiin tietysti landelle, olihan se Hjördiskin pakko nähdä taas. Kaikki on sujunut Hjördiksen kanssa hirmu hienosti. Se on fiksu ja vahvahermoinen. Tänään Ulla sai tavata ensimmäistä kertaa Hjördiksen, ja tulihan neitokaisista bestikset siltä istumalta. Aivan mielettömän hienoja likkoja. :) Ullalle sattui hauska kömmähdys... Vaikka meillä ei ole ollut lehtiä lattialla enää moneen, moneen kuukauteen, Ulla huomasi että "kappas, täällä on nykyään sisävessa!" ja päästi pissat lehdelle. Hyvät naurut sain. :D Hjördiksen sivulle on lisätty useampi tänään napsaistu kuva.

13.2.2010 Ja niin teimme taas äitin


 kanssa keikan Kouvolaan kennel Mainlyyn. Iloiseen joukkoomme on nyt liittynyt pieni Norfolkterrierityttö Mainly Apple Poppet, eli kotoisammin Hjördis. Hjördis on reipas ja tomera pikkulikka. Noin 450 kilometrin kotimatka meni lepäillessä ja kylkeä kääntäessä, ja tyttö ryhtyi pitemmittä puheitta tutkimaan uutta kotiaan ja hieromaan tuttavuutta ison mustan Ukko-sedän kanssa. Hjördis on äitini omistuksessa. Hjördikselle on perustettu Koirat-osioon oma sivu.
'
'
'
'

6.2.2010 kävimme Laihian ryhmänäyttelyssä

Kuva Ann-Helene Ståhl.
Kuva Ann-Helene Ståhl.
vaikkakin meillä oli tuomarimuutos ja tuomarina oli nyt Markku Santamäki. Ensin vuorossa olivat Wille ja Ulla, jotka hoitivat hommansa kotiin aivan mainioon tapaan, Wille VSP-pentu ja Ulla ROP-pentu. Tuomarin kohtaaminen meni Willeltäkin ihan mallikkaasti, sen huomaa että Antonia on sen kanssa tehnyt töitä. Ulla veti koko touhun aika lailla lonkalta, sen ominaisuuden se on takuulla isoäidiltään perinyt, likka ei hermoillut eikä hötkyillyt. Seuraavana oli vuorossa Hänen Musta Mahtavuutensa, itseäni vähän jännitti mutta Ukko käveli rentona vierelläni kehään katsoen
Kuva Cicci Lundberg.
Kuva Cicci Lundberg.
 minua rauhallisesti ja hyväntuulisesti. Tämä tuomari on ainut joka on pitänyt Ukon huulia ja kaulanahkaa liian suurina, ja piti edelleen. Palkinto EH2. Kyllähän se häntäkin vähän nousi, mutta kyllä niin hienoa häntää kelpaakin esitellä! Tosin se ei nouse tyvestä lähtien vaan kaartuu ylös. Ukko nostaa usein sisänäyttelyissä häntäänsä, se on voimakas liikkuja ja tasapainottaa raviaan hännällään kun kehä on sille turhan pieni. Tootsie oli superhyvässä kunnossa myös, enkä tiedä miksi se ei saanut ERI:ä. Arvostelussa sitä
Kuva Cicci Lundberg
Kuva Cicci Lundberg
 nimittäin ei millään lailla perusteltu, se oli kaikilta osin hyvä ja tulos EH/2. Tuomari kaikenkaikkiaan liikutti koiria aika vähän, ja juuri liikkeet ovat tässä rodussa mielestäni eräs tärkeimmistä seikoista. Olisin mieluusti tehnyt pari kierrosta koirien kanssa myös laatuarvostelussa jotta niiden liikkeet olisivat päässeet oikeuksiinsa. Riitu ei osallistunutkaan. Muuten kiva päivä kyllä, naperot kyllä tekivät sen todella hienosti!

Ullan sivua päivitetty kuvilla. Myös Ukon sivulle kuva.

3.2.2010 Tänne ei ihmeempiä kuulu. Koko jengi Willeä

Virka-asussa.
Virka-asussa.
 lukuunottamatta on käynyt kampaajalla näyttelyä varten. Willen parturi on huomenna. Meitä muistettiin tuomarimuutoksella josta en ole niin varma pitäväni, mutta nähtäväksi jää mitä tulee. Wille ainakin aristelee kovasti nyt juuri miehiä. Antonia on sen kanssa tehnyt kovaa hommia ja Willeä on vähintään yksi uusi mies joka päivä lahjonut makkaralla. Hyvin on mennyt tervehtiminen mutta Wille ei kuitenkaan vielä antaisi silittää. Kyllä se siitä kun poika saa itsevarmuutensa takaisin, tässähän on uhmaikä ovella, muutto takana ja kaikkea että en ihmettele että nyt iski ujouskriisi. Ulla se touhaa minkä kerkeää ja niin tekee Ukkokin. Ullasta on tullut kova tuomaan tavaroita, ja sehän on hyvä. Taas yksi päivä joku tuttavani sanoi sille että "Ulla kuule, ei! Ei!" kun se oli pöllinyt jotain. Valistin että meillä tuollainen käytäntö on kielletty ja meillä käytetään erittäin vahvasti elettyä vaikuttunutta "voii että kun hieno! Kiitos! Ootpas sä kiltti tyttö!" monen silityksen ja rapsutuksen kera. Koska se toimii eikä Ulla omi nykyään minulta mitään. Ukko se on terve aina vaan ja hienossa kunnossa, ja kaverikoiratkeikatkin ovat taas ohjelmistossa. Yksi kaverikoiraohjaajista kerskui vehnäterrieriänsä voittajaksi, jolloinka minä pistin rinnan rottingille ja kehaisin että Ukko se on SYDÄNTEN SANKARI ja se on jo hiukan mahtavampi asia! :) Se meidän viimeinen kuivamuonasäkki vetelee viimeisiään ja onpa hankinnassa myös pakastin joka pyhitetään lihoille ja broilerinsiiville. Ullankin kehitys on vilkastunut sen jälkeen kun se rupesi syömään puolet raakaa ruokaa. Kennelrehulle on jo tehty kymmenen kilon lihatilaus :) Tootsie on aivan muuttunut mimmi. Se on edelleen niin pieni ja nätti mutta onpa se jykevöitynyt. Virtaa on edelleen aivan tajuttomasti. Se innostuu varmaan aivan astronomisesti taas sitten kun haen sen ennen näyttelyä ja se saa hypätä autoon ja lähteä mukaan, toivottavasti ei mene toisesta autonovesta läpi innostuksissaan. :) Näyttelystä yritetään sitten järjestää kaikista uudet hyvät kuvat, kun koko jengini on siellä koolla. Ullasta ja Willestä on jo aikakin saada uudet kuvat nyt kun eivät mitään pikkupentuja enää ole. Ukon mukuloista Riitu on myös tulossa meidän kanssa näyttelyyn. Riitukin on kivasti kehittynyt ja erityisesti sen pää on kaunistunut valtavasti. Saa nähdä minkälaisen esityksen komeljanttarin tytär handlerilleen (eli minulle) keksii! :D

6.1.2010 Ajatukseni ovat Leilan sekä Hilun ja Ettan luona Porissa. Emman äiti Wanda nukkui eilen pois. Ihana pikku vanhus on poissa.

4.1.2010 oli sitten ensimmäinen työpäivä uudenvuodenvieton jälkeen. Ulla parka pelästyi liian läheltä, naapuritalojen pihoista ammuttuja paukkuja kun yritin pissattaa sitä. Loppuillan ajan Ulla sitten kikkaili sisällä, ja kuunteli sisään kuuluvia naapureiden paukkuja onneksi ongelmitta vaikkei ulos halunnut mennäkään. Uskon kyllä että Ulla tottuu paukkuihin sitten vähän isompana ja rohkeampana, sillä niin kovaa se ei onneksi säikähtänyt. Ukko ei piitannut paukuista lainkaan. Ullassa tuli sitten ilmi eräs kyseenalainen piirre kun se pesi lattialta olutroiskeita ja yritti tunkea nokkaansa siskoni punkkulasiin ja omaan Irish coffee:heni... Ilmeisesti tyttö tykkää vettä vahvemmista, joita sille ei tietenkään kuitenkaan annettu. Nyt olen koko katraan ilmoittanut vuoden ekaan näyttelyyn, saa nähdä miten naperot hoitavat homman. Willen pentukarva on vaihtunut kiiltävään karvaan ja Ulla on ruvennut syömään. Tootsie on upeassa kunnossa ja Ukko on myös elämänsä kunnossa. Hauskinta tässä varmaan on että Ukon jälkikasvuakin nähdään samaisissa näytelmissä. Hauskaa uutta vuotta kaikille!