Aiotko kirjailijaksi?

Siinä tapauksessa näistä neuvoista voi olla sinulle hyötyä. Suosittelen ehdottomasti myös Oulun kaupunginkirjaston sivuja, joilta löytyy hyviä
käytännön neuvoja kirjoittajalle.



Idea

Kirjaa ei tietysti synny, ellei tekijällä ole mitään sanottavaa. Tarvitset siis idean, ajatuksen siitä, mistä aiot kirjoittaa. Helpointa on kirjoittaa asiasta, josta tietää valmiiksi paljon: siis mahdollisimman läheltä omaa elämää. Tietysti kaukaisista maista ja aikakausista voi kirjoittaa, mutta silloin täytyy oikeasti tietää asioista — tai osata ainakin huijata hyvin! Mutta pääasia on, että olet itse kiinnostunut siitä mitä kirjoitat, koska silloin joku muukin varmasti on.

Työtäsi helpottaa, jos kirjoitat itsellesi muistiin kirjan päätapahtumat (niitähän voit tietysti kirjoittaessasi muuttaa tarpeen mukaan) päähenkilöt sekä joitakin asioita ympäristöstä, johon kirjasi sijoittuu.



Tyyli

Minä olen kirjoittanut rinnakkain Hullua luokkaa ja Ylämaa-sarjaa, ja ne ovat tyyleiltään täysin erilaisia. Hulluissa luokissa kerronta on mahdottoman liioittelevaa ja henkilöt puhuvat puhekieltä, paitsi opettajat, jotka puhuvat korostetun asiallisesti. Ylämaa-sarja taas sijoittuu 1600—1700-luvuille, ja siksi sen henkilöiden puhe ja suora kerronta ovat hieman vanhahtavia.

Sinun pitää siis valita, kirjoitatko murretta, slangia vai kirjakieltä. Lisäksi joudut miettimään, miten jaat tekstisi eri lukuihin, sillä kukaan ihminen ei jaksa lukea sataa sivua yhteen pötköön. Voit valita, haluatko antaa kirjasi luvuille nimet — esimerkiksi osassa Hulluja luokkia on jokin teema, jonka mukaan lukujen nimet on valittu: kotimaiset elokuvat, dekkarit, tv-sarjat... Mutta normaalisti lukujen nimet keksitään itse.

Valitset myös tavan, jolla käsittelet kirjasi tapahtumia: kirjoitatko perinteisen kertomuksen, jossa kuvaat tapahtumia aikajärjestyksessä, käytätkö takaumia (esimerkiksi jonkun henkilön muisteluksia) vai miten kokoat tarinasi.



Kirjoittaminen

Itse kirjoittaminen on kuitenkin tärkeintä! Voit käyttää kirjoituskonetta tai tietokoneen tekstinkäsittelyohjelmaa, jossa on tietysti se etu, että voit tallentaa oman tekstisi ja tehdä siihen suoraan korjauksia, ilman että joudut kirjoittamaan koko jutun uusiksi. Voit myös tietysti kirjoittaa käsin, jos tahdot. Anni Polva esimerkiksi on kuulemma kirjoittanut kaikki kirjansa selällään sängyssä ruutuvihkoon! Tällöin joudut kirjoittamaan tekstisi puhtaaksi, mutta se voi olla vain hyvä, sillä silloin huomaat sellaisia virheitä joita et pelkällä lukemisella huomaisikaan. Tylsää mutta totta: kieliopilla on väliä!!

Kirjoittaminen on ihanaa silloin, kun uppoudut tarinaan ja se vie sinua mukanaan. Pieni varoitus: se voi viedä sellaisella vauhdilla, että koulussakin on aivan muissa maailmoissa — nimimerkillä ”kokemusta on”! Mutta työ vaatii myös pitkäjänteisyyttä. Jos aiot kirjoittaa kirjan, siinä pitää olla vähintään 60-80 konekirjoitusliuskaa, tietysti tekstityypistä riippuen. Lasten- ja nuortenkirjoissa on vähemmän sivuja kuin aikuisten romaaneissa. Kertomukset ja runot ovat tietysti asia erikseen.

Muista käyttää omia ideoitasi! Vaikutteita saa ottaa, mutta oman lempikirjan suora kopiointi ei todellakaan ole toivottavaa. Muista myös, että tekstisi lukee joku joka ei tiedä asiasta mitään: kirjoita selkeästi, säilytä ”punainen lanka” jota seuraamalla lukija pääsee turvallisesti kirjan alusta loppuun. Olisi hyvä jos voisit luetuttaa kirjan ystävälläsi. Ja valitsekin sitten sellainen ystävä, joka tohtii antaa moitteitakin, jos niihin on aihetta!



Kustantaja

Jos tahdot saada tekstisi julkaistuksi, tarvitset kustantajan. Mahdollista on myös painattaa omakustanne, jolloin maksat itse painatus- ja mainoskulut sekä joudut myös kaupittelemaan kirjasi itse. Jos kustantamo julkaisee kirjasi, se — nimensä mukaisesti — huolehtii kaikista kustannuksista.

Kustantajia on Suomessakin pilvin pimein. Kannattaa hakea Internetistä kustantamoiden yhteystietoja. Kustantamon nimen näet julkaistun kirjan ensimmäisellä sivulla ja yleensä myös takakannesta. Samalla voit vilkaista, minkätyyppisiä kirjoja mikin kustantamo julkaisee. Vinkki: kokeile mieluummin pienkustantamoita kuin valtavia mediajättejä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, pieni kustantamo kokeilee helpommin uutta ja tuntematonta kirjoittajaa kuin iso ja vakavarainen!

Lähetä tekstisi kustantamoon mieluiten sekä paperilla että levykkeellä, kirjoituskoneellakin kirjoitettu teksti käy hyvin. Mutta muista jättää kopio (sekä paperilla että levykkeellä) itsellesi!! Varma on aina varmaa, vaikka käsikirjoitus yleensä palautetaankin ellei sitä julkaista. Äärimmäisessä hätätilassa voit lähettää kirjasi käsin kirjoitettuna (siis todellisena käsikirjoituksena!), mutta silloin käsialan tulee olla todella hyvää.

Liitä käsikirjoitukseen saatekirje, jossa kerrot lyhyesti ja selkeästi itsestäsi ja käsikirjoituksestasi. Muista oma nimesi ja kaikki yhteystietosi: osoite, puhelin, sähköposti. Sen sijaan sinun ei tarvitse laittaa mukaan postimerkkejä käsikirjoituksen
palauttamista varten. Kustantajilla on varaa tehdä se omillakin rahoillaan!

Älä hermostu, vaikka et saa vastausta muutamaan viikkoon tai kuukauteen. Kustantamoiden työntekijät lukevat sylyksittäin käsikirjoituksia ja vastaavat jokaiselle, mutta se saattaa kestää.


Palautukset

Entä sitten, kun rakastamasi käsikirjoitus palautetaankin sinulle, ja saatekirjeessä sanotaan ”ettemme nyt voi ottaa tarjoamaanne teosta kustannusohjelmaamme”? Älä hermostu nytkään, tämä on aivan normaalia. Minä olen tottunut hakemaan palautettuja käsikirjoituksia postista työkseni. Kustantamot julkaisevat vain 1% niille tarkoitetuista käsikirjoituksista, siis yhden sadasta. Jos esimerkiksi syksyn uutuuskirjojen luettelossa on 20 jonkin kustantamon julkaisemaa kirjaa, se tarkoittaa sitä, että 1880 käsikirjoitusta on hylätty!

Kustantamot ovat liikelaitoksia, niiden tarkoitus on tuottaa voittoa. Raaka todellisuus on siis se, että julkaistun kirjan pitää olla myyvä. Vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa, mutta kustantamossa pelätään ettei kukaan osta sitä, kirjaa ei myöskään julkaista. Sen sijaan esimerkiksi ”valmiiden julkkisten” kirjat yleensä julkaistaan — ihmiset ostavat niitä joka tapauksessa, vaikka tekstin taso olisi kuinka heikko. Tällä en tietysti tarkoita sitä, etteikö ”valmis julkkis” voisi kirjoittaa hyvin!

Lisäksi hylkäävä päätös on vain muutaman ihmisen mielipide, ei koko maailman. Älä masennu! Lähetä tekstiäsi sitkeästi kustantamoihin yhä uudelleen ja uudelleen. Jos kustantamo on laadukas, se voi antaa sinulle ohjeita siitä, miten voit parantaa tekstiäsi.



Oma kirja!


Entä sitten, kun viimein jossakin kustantamossa tajutaan, miten hienon kirjan olet tehnyt? Onneksi olkoon! Sinuun otetaan yhteyttä, ehkä tekstiin toivotaan joitakin korjauksia, ehkä se hyväksytään sellaisenaan. Sinusta halutaan taustatietoja ja valokuva, ehkä myös mielipide tulevan kirjan kansikuvasta.

Halutessasi voit julkaista kirjan salanimellä, mutta en suosittele sitä, ellei kirjasi aihe ole todella arkaluontoinen. Sekä kriitikot että lukijat arvostavat sitä, että kirjailija kirjoittaa heille rehellisesti omalla nimellään.

Seuraavaksi teet kustannussopimuksen. Lue se tarkasti! Siinä kerrotaan, miten kirjasta saadut tulot jaetaan ja minkälaisia oikeuksia sinulla tai kustantamollasi on kirjojesi suhteen.

Aikanaan saat kirjastasi oikovedoksen. Siinä on kirjoittamasi teksti sen näköisenä kuin se tulevassa kirjassa on. Tähän vedokseen eli korrehtuuriin voit tehdä vielä pieni korjauksia, mutta kertomuksen juonta et saa enää muuttaa. Sen sijaan kielioppi- ja lyöntivirheet sinun pitää korjata, etteivät ne tule kirjaan! (Huom. jos sinusta tehdään lehtihaastattelu ja se lähetetään sinulle luettavaksi ennen julkaisemista, et saa korjata siihen kielioppivirheitä, toimittajat eivät tykkää!)

Ja sitten saat paketin, jossa on yleensä 25 kpl omaa kirjaasi, tekijänkappaleet, ilmaiseksi jaettavaksi kenelle ikinä tahdot! Se on niitä hetkiä, jota ei koskaan unohda. Kustantamo jakaa kirjasi myytäväksi kaikkiin Suomen kirjakauppoihin ja tarjoaa sitä myös kaikille Suomen kirjastoille, jotka yleensä poikkeuksetta myös ostavat sen. Sinut ehkä kutsutaan kustantamon infotilaisuuteen, jossa lehdet tekevät haastatteluja. Muista, että toimittaja ei tunne sinua ja siksi yleensä käsittää vähän väärin: puhu siis selkeästi, äläkä kerro aivan kaikkia yksityiskohtia elämästäsi!

Kirjastasi voidaan myös kirjoittaa arvosteluja lehtiin. Kannattaa muistaa sekin, että kriitikon mielipide on vain yhden ihmisen mielipide, eikä hän vihaa sinua henkilökohtaisesti, vaikka ei pitäisikään kirjoittamastasi kirjasta. Nykyisin kirjallisuusarvostelut ovat lähes kadonneet lehdistä, joten kannattaa olla kiitollinen huonostakin kritiikistä: ei sillä väliä mitä puhutaan, kunhan puhutaan!

Ennen kaikkea: ole nöyrä. Muista, että olet kirjailija vain niin kauan kuin sinulla on lukijoita.



Rikastuuko kirjoittamalla?


Jos olit ajatellut turvata vanhuudenpäiväsi kirjoittamalla kirjan, voin sanoa suoraan, että mieluummin kannattaa lotota: rikastut varmemmin. Suomi on kielialueena pieni, joten potentiaalisia ostajia ei maailmassa ole yhtä paljon kuin esimerkiksi englanninkielisillä kirjoilla, eikä läheskään kaikkia Suomessa ilmestyviä kirjoja käännetä vieraille kielille. Sitä paitsi kirjan erikoisluokitus — nuortenkirja, runokirja — kaventaa ostajien määrää entisestään.

Kun teet kustannussopimuksen, sinulle luvataan siinä tietty rahasumma, jonka saat pitää vaikka kukaan ei koskaan ostaisi kirjaasi. Lisäksi saat tietyn prosentin kirjan arvonlisäverottomasta nettomyyntitulosta. Esimerkiksi Hullu luokka -sarjan kohdalla se tarkoittaa sitä, että jos sinä maksat kirjasta noin 17 euroa, minä saan siitä hyvästä 2 euroa 55 senttiä. Rahaa ei siis suorastaan tulvi! Mutta lisänä rikka rokassa, rehellisellä työllä ansaitut tulot ovat aina paikallaan.

Meilläkin tietysti on kirjailijoita, jotka oikeasti elävät kirjoittamillaan kirjoilla, mutta suurin osa vapaista kirjailijoista tulee toimeen saamiensa apurahojen turvin. Apurahoista saa tietoa suurimmista päivälehdistä sekä erilaisista kirjailija- ja kirjallisuusyhdistyksistä. Muista että apurahaa anoessa täytyy olla hyvä syy, jolla perustelet lautakunnalle, miksi juuri sinun pitäisi se saada: et voi kirjoittaa, että tarvitset uuden kännykän, ellet pysty todistamaan kännykän jotenkin oleellisesti parantavan työmahdollisuuksiasi kirjailijana!



Entä jos...

...et millään saa kirjaasi julkisuuteen? Älä masennu, on muitakin keinoja julkaista tekstiä! Voit kirjoittaa kertomuksia tai runoja eri lehtiin, olla mukana kirjoittajakursseilla, ryhtyä toimittajaksi — tai kustantamon työntekijäksi! Ja kuka tahansa meistä voi julkaista tekstiään omilla kotisivuillaan.

Joka tapauksessa, koskaan ei saa antaa periksi. Muista: jos sinä pidät tekstistäsi, siitä pitävät varmasti muutkin!

Onnea matkaan!